5 päivä

Viisi päivää sitten tein päätöksen lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Loppuelämäksi. Näin siksi, että olen käynyt vuosia uuvuttavaa sisäistä taistelua siitä, miksi taas kerran löydän itseni kotoa illalla nauttimassa viinilasi toisensa jälkeen, vaikka en oikeasti haluaa enää juoda. Ajatella, että todellakin käytän sanaa nauttimassa. En ole aikoihin nauttinut lasista viiniä. Enemmänkin kyse on ollut opitusta tavasta palkita itseäni ties mistä – työkuvioiden hankaluuksista, stressistä, hyvin suoritetusta työstä, kaikenmaailman hankaluuksista tai ihan vain tavallisen arkipäivän purkittamisesta – kun mistään pirun nautinnosta.

Ja miten vaikeata onkaan oppia pois jo opitusta, siitä tämä blogi kertoo. Omasta tiestäni kohti soberismia, raittiutta. Ilman AA:ta, jonka työtä kunnioitan syvästi, mutta joka minulle se ei sovi, myöhemmin tästä lisää ( huom, en todellakaan kritisoi ketään joka AA:ta peukuttaa, päinvastoin). Kolme päivää sitten aloitin toistamiseen englanninkielisen nettivalmennuksen eriasteisista alkoholiriippuvuuksista kärsiville. Osanottajat ovat Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Isosta-Britanniasta, valtaosa naisia ja kaikkia yhdistää ongelmallinen suhde alkoholiin. Olen kurssini ainoa ei englantia äidinkielenään puhuva, mutta en anna sen haitata. On huojentavaa kuulua suljettuun Facebook-ryhmään, missä saa jakaa kokemuksiaan, tsempata toisia, itkeä ja saada lohtua. Ymmärrän, miten hyvältä kuntoutusklinikka -hoito parhaimmillaan täytyy tuntua, saman nahoissaan tunteneen ryhmässä on voimaa. Kannustavassa yhteisöllisyydessä on voimaa. Kurssi ei lähde siitä, että olen voimaton alkoholiin nähden ja etten omin voimin voi riippuvuudestani selvitä. Ote on päinvastainen, käytännöllisiä työkaluja tarjoava ja positiivisesti ihmisen omiin resursseihin suhtautuva.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!